Ilosaarirock on kuulunut omaan kesääni jo niin pitkään, etten edes muistakaan. Näin joensuulaiselle oman kylän musiikkitapahtuma on yksi kesän kohokohta ja siellä on tullut käytyä viimeiset 20 vuotta ja noina vuosina ainoastaan muutaman kerran tapahtuma on jäänyt välistä. Tänä vuonna ostin kolmen päivän lipun ja noiden päivien aikana näin parisenkymmentä esitystä. Lähes poikkeuksetta rokkailu on myös ollut melkoista alkoholin kanssa läträämistä, mutta tänä vuonna tein aivan toisin ja koko viikonlopun aikana tuli nautittua ainoastaan muutama olut. Näin ollen pääsin nauttimaan musiikista ja itse tapahtumasta huomattavasti paremmin, eikä tarvinnut vetää räkäposkella. Tässä on fiiliksiä viikonlopusta.
Perjantai 14.7.2023
Rokkipukeutumisen tärkein osa koko oman rokkihistoriani aikana on ollut Aurinko Jaffa -vyölaukku ja sen puen päälleni ainoastaan Ilosaarirockiin. Tälläkin kertaa luottokumppani matkusti vyötärölläni koko kolmipäiväisen rokkailun.
Rokkimme alkoi Tähtiteltalla ja siellä näin ensimmäistä kertaa Ursus Factoryn. Muuten ei bändiä tule kuunneltua, mutta livenä tänä energinen bändi oli kyllä näkemisen arvoinen. Sää oli koko viikonlopun ajan viimeisen päälle hyvä ja ainoastaan lauantaina pudotti muutaman vesipisaran, joten lämpöä riitti. Seuraavaksi päälavalle katsomaan Gettomasaa ja Masa veti heti melkoisen yleisön paikalla. Hitit kuten Lössi, Muijii stadis ja Shamppanjadieetillä saivat yleisön yltymään lauluun mukaan.
Gettomasan jälkeen omalta osalta tuli musiikissa tauko, ennen JVG:n esitystä ja lähdin metsästämään ruokaa. Silloin löytyikin hemmetin hyvä hampurilainen. Kuopiolaisen Burger5:sen kojulta löytyi heidän Burger5 -nimikkoburgeri, missä mm. gaucha-chilimajoneesia ja keltaisia jalapenoja. Tämä burgeri oikein suli suuhun ja on yksi parhaita festarieväitä, mitä olen koskaan syönyt. Lauantaina piti myöskin käydä samainen burgeri syömässä.
JVG Ilosaarirockin päälavalla, kädessä olut ja aurinko paistaa. Kyllähän tuo vaan toimii. Huonoa Ilosaarirockissa on vaan se, että olutvalikoima on järkyttävän huono. Esimerkiksi päälavan pääanniskelualueella olutvaihtoehdot ovat joko Hartwall Erikois NEIPA tai Lapin Kulta Pure, joten ei siinä paljon pääse herkuttelemaan. Sitten kun tuo NEIPAkin pantin kanssa maksaa 12 €, niin ei siinä kyllä paljon kiinnosta oluttakaan maistella. Monella kojulla 0,33 litran limpparikin maksoi 4,50 €, joten ei siellä kyllä sokerihumalaakaan viitsinyt lähteä tavoittelemaan. Onneksi vesipisteitä löytyi, joten vettä meni kyllä huomattavasti muita juomia enemmän. Muutenkin tämä festarijuomien ja ruokien hinnoittelu on karannut aivan käsistä. Kun juomien hinnat ovat tuota, mitä yllä mainitsin ja hampurilainen + ranskalaiset maksavat yhteensä 23 €, niin kyllähän siinä näytetään paljasta persettä suoraan festarikävijää kohtaan.
Päivän ja ehkäpä koko viikonlopun kohokohta oli nähdä VV eli Ville Valon sooloprojekti. Olen kuunnellut HIMiä siitä lähtien kun aloittivat soittamaan ja CD:näkin löytyy kaikki heidän levynsä. Viimeksi kun HIM esiintyi Ilosaarirockissa, niin sen jälkeen otin ranteeseen tatuointina heidän logonsa ja se olikin ensimmäinen tatuointini. Vuosi oli 2007. Ville Valo veti joka toisen biisin VV-tuotantoa ja joka toisen HIM-tuotantoa ja kyllähän se vaan toimi aivan älyttömän hyvin. Laiska lavalla liikkuminen ei paljon haitannut, kun ääni on tuota luokkaa! Kaikki biisit olivat luonnollisesti itselleni tuttuja ja mukana pystyi laulamaan koko reilun tunnin keikan ajan.
Villen jälkeen vuorossa oli toinen tämän viikonlopun odotetuimmista eli Frank Carter & The Rattlesnakes. Kyseistä bändiä olen kuunnellut jo useamman vuoden, mutta livenä en ole päässyt näkemään. Bändi on livenä huomattavasti tiukempi, kuin levyllä ja oli kyllä yksi festareiden parhaista esityksistä.
Illan päätti The Prodigy, mitä tuli joskus teinivuosina kuunneltua melko paljon. Kyllähän siinä nuoruus tuli mieleen. Ensimmäinen rokkipäivä oli erittäin onnistunut. Paljon hyviä esityksiä ja näin päivän aikana yhteensä 7 keikkaa, joten ei siinä paljon jäänyt aikaa turhaan istuskeluun ja odotteluun. Fiilis oli myös siitä hyvä, etten ollut vetänyt päätä täyteen, vaan päivän aikana meni ainoastaan kolme olutta.
Lauantai 15.7.2023
Lauantaina olikin sitten Ilosaarirockin lähettyvillä ennennäkemätön meininki, koska heti päivän ensimmäinen esiintyjä oli Käärijä. Monen sadan metrin jonot, mitä en ole eläissäni Joensuussa nähnyt, mutta hyvin ehdimme keikalle ja kyllähän Käärijä veti täyteen ahdetussa Tähtiteltassa melkoisen show’n.
Käärijän jälkeen Päälavalla tunnelmaa nostatti Maija Vilkkumaa. En ole kyseistä artistia juurikaan kuunnellut, enkä muutenkaan siitä koskaan välittänyt, mutta livenä homma on aina erilaista. Lähes kaikki biisit olin kuullut aikaisemmin ja kyllähän sitä pystyi sitten mukana hoilaamaan, minkä äänihuulista irtosi.
Vilkkumaan jälkeen oli aika suunnistaa Tähtiteltalle ja luvassa oli yksi päivän odotetuimpia bändejä eli Stam1na. Olen nähnyt kyseisen yhtyeen lukemattomia kertoja ja ainahan se toimii täydellisesti. Kova veto taas kerran!
Viikonlopun ainoat vesipisarat putosivat juuri Stam1nan lopussa ja niistä muutama jäi myös Michael Monroen keikallekin. Sitä sivukorvalla tuli kuunneltua, koska en oikein kyseisen kaverin musiikista välitä (Hanoi Rocks on tietenkin poikkeus).
Anna Puu lauleskeli Päälavalla, mutta minulle se on sellaista hissimusiikkia, etten jaksanut kuunnella kuin parit biisit. Lähdin vetämään Burger5:sen burgerin ja siitä sitten odottelemaan Paperi-T:n keikkaa.
Paperi-T veti hyvän keikan, vaikka Tähtiteltan tekniikka petti ja useamman minuutin ajan kuunneltiin ainoastaan hiljaisuutta. Tämä oli ensimmäinen kahdesta kerrasta, kun tälle päivälle Tähtiteltta petti. Paperi-T on sellainen, mitä ei ole aikaisemmin tullut kuunneltua, mutta tämän keikan jälkeen nousi kyllä omille soittolistoille. Ilosaarirockin parhainta on se, että löytyy erilaisia musiikkityylejä, joten siellä tulee kuunneltua myös paljon oman kuplansa ulkopuolelta.
Gasellit soittivat Päälavalla ja olimme vasemman anniskelualueen aivan etulaidassa. Sitten tajusin, etten ole mikään teinityttö, joten siirryin muualle odottamaan keikan päättymistä. En ole koskaan tykännyt tästä bändistä ja siihen ei tullut nytkään muutosta. Aivan älytöntä, ettei tuossa ollut samaan aikaan mitään muuta bändiä, vaan piti ainoastaan odotella. Käytin ajan hyödykseni ja siirryin Tähtiteltalle hyvissä ajoin valmistautumaan päivän kohokohtaan eli Sleep Token.
Sleep Tokenin keikkaa varjosti Tähtiteltan tekniikka ja keikka alkoi teknisten ongelmien takia 25 minuuttia myöhässä. Keikka kun sitten starttasi, niin se oli yksi tapahtuman parhaista esityksistä. Ilta päättyi Päälavalla Years & Years -nimiseen discomeininkiin, mitä ei oikeastaan jaksanut kuunnella. Keikan parasta antia oli Olly Alexanderin rauhallisempi biisi pianolla säestettynä. Kaverilla on älyttömän hieno ääni ja tuossa se tuli hienosti esille. Lauantai oli tarjonnaltaan perjantaita huonompi, mutta useampi keikka tuli siltikin nähtyä.
Sunnuntai 16.7.2023
Rokin viimeinen päivä starttasi ja ensimmäisenä päälavalla oli Arppa. Outo valinta isoimmalle lavalle ja katsomassa noin kourallinen ihmisiä. Sivukorvalla kuuntelin, eikä kyllä sytyttänyt millään tasolla. Esimerkiksi seuraavana Tähtiteltassa ollut Kuumaa olisi ollut huomattavasti parempi valinta Päälavalle ja he vetivät kyllä älyttömän hyvän keikan.
Päälavalla Olavi Uusivirta oli myöskin liekeissä ja vauhtia riitti. Hieno keikka Olavilta. Seuraava agenda oli ostaa ruokaa ja syödessä kuunnella Ruusut. Ruokajonot olivat valtavat, joten sen hetkinen ruokavalinta oli kupillinen kahvia ja metrilakuja. Ruusut on ihan ok, mutta Miikka Koivistoa kuunnellessa tulee aina ikävä Disco Ensemblea.
Sitten oli vuorossa koko Ilosaarirockin suurin floppi. Jenkeistä asti tullut Ava Max veti kyllä sellaisen keikan, että nolotti jopa hänen puolestaan. Playbackina vedetty keikka ja muutama tanssija mukana. Lavalla ei minkäänlaisia valoja ym. rekvisiittaan vaan ainoastaan mustatausta. Todennäköisesti vetänyt yhden festareiden suurimmista liksoista ja sitten vielä ääni tulee kasetilta. Säälittävä esitys. Jossain mediassa oli kehuttu laulajan puhdasta ääntä ja onhan se puhdas, kun ei livenä laula.
Rentolavalla ei tarvinnut taustakasetilta lauluja kuunnella, kun Vesterinen Yhtyeineen hurmasi yleisönsä. Ranta oli aivan täynnä ihmisiä laulamassa biisien mukana. Todella hieno esitys!
Enää oli muutama esitys jäljellä ja Vesalaa kuunneltiin Päälavalla. Muut porukasta jäivät kuuntelemaan, kun itse syöksähtelin vauhdilla kohti Tähtitelttaa, missä päivän odotetuin yhtye esiintyi. Matkalla shoppailin itselleni Stam1nan paidan ja ruoaksi toimivan Kerubin härkäburgerin. Ranskalainen Carpenter Brut veti ylivoimaisesti tämän tapahtuman hienoimman keikan ja älyttömän valoshow’n. Tätä odotin paljon ja tämä antoi vielä enemmän!
Illan ja koko rokin viimeinen esiintyjä oli kukas muukaan, kuin Apulanta. Mikään muu bändi ei ole vetänyt niin monta keikkaa Ilosaarirockissa, kuin tämä. Itsekin olen varmaan sen 10 kertaa heidät nähnyt ja aina täällä. Apulanta on aina kova ja tälläkin kertaa pitivät siitä kiinni! Hyvä päätös hienolle tapahtumalla.
Ilosaarirock 2023 oli kaikin osin hieno tapahtuma ja paljon riitti monipuolista kuunneltavaa. Ainoat moitteet tulevat surkeasta olutvalikoimasta ja järkyttävän hintaisista juomista ja ruoista. Jos Ilosaarirock tarvitsette apua oluthommissa, niin ottakaa minuun yhteyttä! Uskon ja tiedän, että lukuisat rokkaajat haluaisivat laajemman olutvalikoiman. En tiedä antoiko tämä juttu kenellekään mitään, mutta tulipahan kirjailtua fiilikset ylös, että voin sitten vanhana papparaisena lukea ja fiilistellä, että tulipahan käytyä! Kiitos moi!
