Jaskan pyöräilyhaaste 2019 ja Olutpolkijat esittely

Kuva: Olutpolkijat

Tuossa vuodenvaihteessa laittelin sosiaalisen median puolelle itselleni haasteen, että vuonna 2019 tulen polkemaan kunto- ja polkupyörällä sen verran, kun tulee tykkäyksiä ja jakoja. Niitä sitten kertyi 2714 kappaletta, joten saman verran pitäisi kilometrejä sitten polkea vuoden 2019 aikana. Haaste on kova, koska en ole koskaan ollut mikään pyöräilijä. Pyöräily on itselle ollut se viimeinen oljenkorsi, jos muita mahdollisuuksia liikkumiselle ei ole. Haasteesta yhä kovemman tekee se, että minulle tehtiin viime marraskuussa polvileikkaus ja olen siitä kuntoutumassa. Pyöräily on siihen paras tapa kuntoutua, mutta tiukkaa tekee kun ei ole pystynyt reiluun puoleentoista vuoteen kunnolla liikkumaan. Painoakin oli sinä aikana ehtinyt kertyä sen verran, että ennen joulun herkutteluja vaaka näytti 98,8 kg.

Pyöräilyhaasteeni näki myös polkupyöräseura nimeltä Olutpolkijat ja he olivatkin minuun yhteydessä. Homma välillämme klikkasi saman tien ja liityin mukaan seuraan. Tuosta pääsemmekin aasinsiltana siihen miksi kirjoitan pyöräilystä ja tuosta haasteestani olutblogiin. Aloitimme samalla JaskanKaljat -olutblogin ja Olutpolkijat Ry:n välillä yhteistyön, jonka tarkoituksena on tuoda esille oluen ja pyöräilyn ilosanomaa kaikille. Tulen vuoden 2019 aikana kirjoittamaan jokaisen kuukauden jälkeen jutun, jossa käsitellään oluita ja pyöräilyä. Näissä jutuissa tulen kertomaan yhden palautumisjuoman (olut), joka sopii hyvin pyöräilylenkin jälkeen. Olutpolkijat tulevat kertomaan jokaisessa jutussa hyödyllisen vinkin liittyen pyöräilyyn ja näiden vinkkien avulla saada nostettua pyöräilykokemuksesi uudelle iloisemmalle tasolle. Lisäksi jokaisessa jutussa nostamme yhden Olutpolkijan esille ja kerromme lyhyesti hänestä, hänen suhteestaan oluisiin ja pyöräilyyn. Olutpolkijoihin kuuluu vaikka sun minkälaista polkijaa naisista miehiin ja ikähaitari on erittäin laaja. Olutpolkijat on polkupyöräseura, jossa on iloisia ihmisiä ja heitä kaikkia yhdistää rakkaus pyöräilyä ja olutta kohtaan.

Tässä yhteenvetoni tammikuulta:
Ensimmäinen kuukausi ja kilometrejä oli alkuun jäljellä se 2714. Tammikuun aikana kertyi yhteensä 13 pyöräily kertaa ja olen homman aloittanut kuntopyörällä, koska ulkona liikkumista varten oleva väline on vielä tuloillaan. Kilometrejä kertyi 305, joten muille kuukausille tekemistä jää 2409 km. Pientä palautumisjuomienkin (olut) testaamista olen aloittanut, mutta niistä lisää tulevissa jutuissa.

Tämä nyt julkaistu juttu on ensimmäinen ja tässä esitellään Olutpolkijat Ry. Ennen kuukausittaisia olut- & pyöräilytarinoitamme annan puheenvuoron Olutpolkijoiden puheenjohtajalle Esa ”Essi” Lehtiselle, joka kertoo kuinka tämä seura on saanut alkunsa ja mitä vuosien varrella on tapahtunut.

Kuva: Olutpolkijat

Tästä pääset liittymään mukaan Olutpolkijoihin

Olutpolkijat historiaa:

Kaikki alkoi ”Essillä” 2010 kun valuvika selässä välilevysurkastuman muodossa laittoi miehen kirjaimellisesti polvillaan katsomaan itseään peiliin. Yrittäjän epäsäännöllinen elämänrytmi (= lue 24/7 työtä), yösyönti ja oluen nauttiminen riittävästi oli tehnyt tehtävänsä. Kaljareppu oli ”kääntynyt” mahan puolelle, painoa 96kg ja repun painosta selkä vääntynyt painamaan juurikin sitä valuvikaa. Kävellä pystyi 20-30 metriä kerrallaan, pukeutuminen vaimon avustuksella ja pöntölle kyllä ite pääsi, mut poies ei muuten kuin pudottautumalla kyljelleen lattialle. Siinä pers paljaana itseään kaakelista peilatessa tuli mieleen, että ”tarttis varmaan tehrä jotain” Ikäähän oli jo kuitenkin 43 vuotta.

Kuva: Olutpolkijat

Lääkäriin.
Oli hyvä lekuri. Otettiin kaikki mahdollinen ja röntgen kertoi karvaan todellisuuden. ”Alaselän nikamassa välilevysurkastuma, jäljellä 35%”
Siinä sitte kaiken maailman ”venytyshoitoihin”, jotka tutumpia monelle bond-filmeistä kidutuskohtauksista.
Sen jälkeen lääkärin faktaa päin naamaa:
– Voidaan leikata. 50% mahdollisuus, että onnistuu ja jatkat terveenä elämääsi
– 50% että ei onnistu ja et enää edes kävele normaalisti, syöt kipulääkkeitä lopun ikääsi (etkä aja edes autoa, koska ne lääkkeet luokitellaan huumeeksi)
…
”Jaahas” (hetken mietintää). Mitäs jos mä vaan koitan pärjätä näin kuin nytkin?
Lääkärin ketku oli varmaan tuon etukäteen jo ajatellutkin ja jatkoi:
– Pudotat heti painoa vähintään 10kg ja alat urheilla, vahvistat selän lihaksia, jotka tukee rankaa estäen hermopaineen. Lopuksi tokas: ”Onnea yritykselle”
Siitä kotiin ja asiaa pohtimaan. ”Mitä hittoa mä voin urheilla kun en voi edes kävellä 30m kuin välillä pysähtyen ja lepuuttamaan selkää polviin nojaten” (eli etunoja-asento helpotti paineen välilevyssä)
Yksi asia oli varma: Olutta en jätä, vaikka sitten joutuis pyörätuolissa etenemään.

Siitä se lähti. ”pieni etukeno” löytyi aluksi kuntopyörästä stongaan kyynärpäillä nojaten, sitten vanhasta tunturi-pyörästä Tuusulan järveä kiertäen. Paino putos sinne suunnilleen 80kg lukemiin ja 10km kävelylenkitkin oli ihan ok. (vaati toki paljon myös selkäjumppaa) Elämä alkoi taas maistua… Ei kun ”Elämä alkoi”

2011 retki-tunturilla polkiessa sain kiinni ”oikean pyöräilyharrastajan”. Ajoi komealla ”Bianchi” maantiepyörällään ja mä sain sen oikeesti kiinni! Juteltiin pitkän matkaa ja oli sitä pyöräänsä myymässä kun uusi oli jo tilattu. Oltiin saman pituiset, joten kaupat synty heti.

”Elämä alkoi taas, uudestaan”
Ajoasento oli vielä parempi selälle ja se vauhti ! Woi wide. Ainakin suunnilleen 26km/h keskinopeuksiin pääsi lyhyemmillä lenkeillä (Heh, nykyään taitaa mennä aina +30)

Pyöräilyyn hurahtaneena, mutta yksikseen polkien tuli mieleen ajatus: ”Olis kiva nähdä koko kotimaa”

2012 kesällä poljin siis Hangosta Nuorgamiin sillä Bianchilla. Mahti reissu. On komia Isänmaa meitillä! Ja miten hyvältä suomalainen olut maistuukaan poljettuaan 150 – 200 km!

Samana vuonna 2012 täytti isoveljeni Kari ”Kalle” 50v (marraskuu). Hänelle oltiin mietitty kimpassa pitkään lahjaa ja päädyttiin cyclo-cross pyörään. Siis Kepulikonstein yllytin veljeni mukaan, koska kaipasin ”reissuilleni” seuraa. Velihän innostui aivan tosissaan ja 2013 ”Veljekset Lehtinen” pyöräili Baltian läpi Puolan Gdanskista Eestin Tallinnaan. Jälleen aivan mahti reissu. Ja on muuten aivan mahtavia paikallisia oluita baltiassa tarjolla. Paras oli illallisen jälkeen kun jäi olut juomatta (ei jaksanut kolmatta), niin tarjoilija laittoi sen mukaan ”dog bägiin”

2013 – 2014 oltiin jo tutustuttu kumpikin omilta tahoiltamme erilaisiin pyöräilyseuroihin ja porukoihin. Kaveriporukka oli syntynyt. Ja 2014 ”jostain” syntyi porukalle nimi ”Olutpolkijat”
Teetettiin myös omat paidatkin. Oli meitä jotain 10 mukana siinä vaiheessa.

2014 Oltiin ekaa kertaa mukana kilometrikisassa, sijoitus tehosarjassa 18.
2014 Essi koitti yksinään 24h pyöräilyä, Pääsi Oulusta Poriin 504km
2014 Veljekset Lehtinen teki Suomi-Lenkin 1416km

2015 oli vähän vaisumpi tapahtumien ja tempausten osalta, mutta kilometrejä kertyi sitäkin enemmän.

Kuva: Olutpolkijat

2016 oli ”Olutpolkijat” jo saanut jonkin verran huomiota ja kiinnostusta. Kaveriporukkaa oli suunnilleen tusina kasassa, ja jopa sponsoreita.
– Vaasa – Rauma 12h pyöräily (Essi ja Risto) 293km
– Vättern 300km (Anssi, Essi, Kalle) (10h 14min)
– Viikonloppuretki Järvenpää-Sysmä-Järvenpää
– Kilometrikisa. Piensarja sija 16.

Kuva: Olutpolkijat

2017 HOMMA RÄJÄHTÄÄ!
Oltiin osa jossain seurassa jäsenenä ja muut muuten vaan pyöräilyhulluina ja päätettiin lähteä ”oikeasti” kisaamaan Master-cup kilpailuihin (7 kilpailua kauden aikana). Koska emme olleet virallinen seura, niin pyydettiin jokainen omalta seuralta lupa osallistua kilpailuihin omana ”tiiminä” joka oli säännöissä mahdollista. Aluksi se oli kaikille seuroille ok, mutta jossain vaiheessa se kääntyi negatiiviseksi heidän silmissään. ”Olut ja pyöräilyurheilu ei sovi yhteen?” Saatiin kuitenkin jatkaa ja tulokset:
– M40 Sami Tenhunen sija 8 (ajoi 3 kilpailua)
– M50 Esa Lehtinen sija 30 (ajoi 1 kilpailun)
– M55 Kari Lehtinen sija 9 (ajoi 2 kilpailua)
Muutenkin vuonna tapahtui:
– Uudet ajoasut
– Kevätretki Italian Garda järvelle (video)
– Vättern 300 km (Sami, Essi, Kalle) 9h 46min (video)
– Välimeri – Itämeri (Sami, Essi) 1412km
– Viikonloppuretki Järvenpää-Sysmä-Järvenpää (video)
– Kilometrikisa (talvi) Piensarjan sijoitus 3.
– Kilometrikisa (kesä) tehosarjan sijoitus 4.

Kuva: Olutpolkijat

Ja koska muut seurat ovat katsoneet nimemme olevan ”oikeutettu” otimme yhteyttä Suomen pyöräily unioniin. Heillä ei ollut mitään ”estettä” nimemme suhteen vaan päinvastoin. Humoristinen nimi nähtiin vain piristykseksi alalle. Ja siitä syntyi päätös perustaa virallinen seura. Lokakuussa 2017 rekisteröitiin ”Olutpolkijat ry”

2018 olikin jo aika hulinaa:
Master cup tilastot (6 osakilpailua)
– N40 Päivi Grönroos, Sija 1
– M40 Sami Tenhunen, Sija 3.
– M80 Esko Lehtinen, Sija 3.
– M55 Kari Lehtinen, Sija 4.
– M40 Pasi Nikkanen, Sija 9.
– M50 Esa Lehtinen, Sija 14.

Mallorcalla käytiin kevätretkellä (5vrk) (video)
Giro Espoo, Mukana 12 Olutpolkijaa. Musan soidessa poljettiin yhdessä hieno reissu (video)

SM kilpailut (kaikkien vastoinkäymisienkin jälkeen):
– SM HOPEAA, Esko Lehtinen

Muutenkin aktivoiduttiin mukavasti, oli Vierumäellä viikonloppua keväällä, Syksyllä ”päättäjäisiä” Mäntsälässä ja kasvatettiin porukka kokoon 35 jäsentä.

2019 tulee olemaan Olutpolkijoiden ”kasvun vuosi”
– Suomen pyöräily ry nostanut jäsenmaksut seuroilta kolminkertaiseksi –> seuramäärä tulee romahtamaan
– Olutpolkijoiden sponsorisopimukset kattavat tulevat muutokset
– Jäsenmaksu tullaan pitämään maltillisena ja kaikkein alhaisimpana (20€/v)
– Edut jäsenille vuonna 2018 oli 95€/jäsen, suoraan rahalliseksi muutettuna. Tasapuolisesti kaikille.
– Lisäedut jäsenille
– Paljon viikonloppuleirejä
– Säännölliset kimppalenkit ohjatusti
– Valmennusta
– Luentoja

Kuva: Olutpolkijat

Ja tuo yllä oleva kuva ehkä kertoo minusta ja seurasta parhaiten kaiken:
Kuva on omilta 50v syntymäpäiviltäni. Valitsin juhlien sijaan 2017 Vättern 300km pyöräilyn kylmänä sateisena yönä. Kuva aamulla maaliin tulon jälkeen kun ystävät ovat lahjoineen muistaneet.
”Minä Elän”

Ja niin tekee Olutpolkijatkin!