Oluelle kyytipojaksi ruistikkuja

Tämä juttu on osa Tuopillinen –olutblogin aloittamaa kiertohaastetta olutblogeille. Haasteen ideana on se, että vuorotellen kerromme oman suosikkimme oluen ja leivän yhteistyöstä. Mieluiten Tuopillisen Jouni halusi tässä haasteessa käytettävän ruisleipää. Tässä Jounin juttu asiasta eli Perinneruokaparitus: Kansallisruoka eli ruisleipä (+ lambic-leipä!)

Ruisleipä on allekirjoittaneelle se jokapäiväinen leipämme. Ruista löytyy aina leipälaatikosta ja ranteesta. No okei! Enemmän löytyy sieltä laatikosta. Lähdin tähän juttuun melko yksinkertaisella reseptillä liikenteeseen ja tämä rukiinen herkku sopii lähes oluen kuin oluen kanssa. Se on helppo valmistaa ja ei vaadi moniakaan raaka-aineita. Kyseessä on….

Ruistikut!!!

Tämä simppeli herkku toimii aina ja ei kai myöskään ole hirveän epäterveellinen. Noita terveyshommia en tarkalleen tiedä, mutta näin persmerkillä heitän, että terveellistä on. Käyn pikaisesti läpi tykötarpeet ja kuinka tikut valmistuvat rouskuttelua varten valmiiksi.

Ainekset:

• Ruisleipää
• Öljy
• Voi
• Valkosipuli
• Sormisuola

Kuinkas se valmistuu:
Otat tarvittavan määrän ruisleipää ja tässä kannattaa käyttää ekana ne hieman vanhemmat korppuset sieltä leipälaatikon pohjalta. Pyyhkäiset enimmät homeet pois ja pilkot palaset sellaiseksi sentin kapoiseksi soiroksi. Tämän jälkeen heität soirot kulhoon ja kaatelet öljyä päälle.

Tämän evään voi tehdä ainakin kahdella tavalla:

Uunissa:
Heitä kulhoon valkosipulia ammuttuna valkosipulipusertimen läpi ja hämmennä sekaisin. Sitten kiskaise ne pellille ja uuniin n. 200 asteeseen noin kymppiminsa. Välillä kannattaa pyöritellä etteivät pala toiselta puolelta. Viimeistele sormisuolalla. Vinkki: Mitä enemmän suolaa, niin sitä enemmän se janottaa.

Paistinpannulla:
Iske kuumalle pannulle sen verran voita, kun omatunto kestää ja päälle valkosipulia samaisen pusertimen läpi, kuin yllä. Leivät siihen ja paistelet ne rapsakaksi. Sormisuolaa päälle ja ääntä kohti.

Siihen vaan kaveriksi joku hyvä dippi ja oma suosikkiolut. Tämä simppeli herkku toimii oluen kuin oluen kanssa. Itse valitsin hyllystä tällä kertaa Pyynikin Käsityöläispanimon Black IPAn. Pannulla paahdettu tummaleipä sai tummanpuhuvasta oluesta mukavan makuparin, jossa paljon samoja piirteitä. Tämän lisäksi kummassakin omat mukavat säväyttävät piirteet: Leivällä valkosipuli ja oluella reiluhko humalointi.
—

Täten suoritin haasteen ja siirrän rukiisen viestikapulan täältä itäisestä Suomesta takaisin pääkaupunkiseudulle ja haluan kuulla, että mitä aina niin ihana Punavuori Gourmet -blogin Aniko keksii 🙂