Sitten onkin aika jatkaa Tampereen SOPPin perjantaita ja alkupäivän fiiliksiä löytyy vielä täältä.
Tässä vaiheessa elimme klo. 20.00 Tampereen aikaa!
Suunnistin päättäväisin askelin Hollolan Hirven kojulle ja sieltä lasiini kaatui Hiidenhirvi Black Ale. Tämä 4,7 % Black Ale ei ollut mikään Black IPA, vaan Hollolan Hirven isäntä Ilkka Sipilä kuvaili olutta enemmänkin perinteisenä englantilaistyylisenä Black Alena. Maistaessani olutta pystyin hyvin samaistumaan Ilkan kommenttiin.
Hollolan Hiidenhirvi Black Ale
Kevyt marjaisa ja hedelmäinen tummahko Ale. Paahteisuutta mukavasti. Kevyitä ja helppoja makuja.
 |
| Ei jotain IPAa vaan just sitä toista IPAa 🙂 |
Maku Brewingin tiskillä oli jo Jotain IPAA? päässyt loppumaan, joten otin jotain muuta IPAa eli heidän perus IPAnsa. Tämä on aina toiminut hyvin ja nytkään ei poikkeusta tullut. Hienoa että tämä olut tuli Alkon valtakunnalliseen valikoimaan, niin voi käydä ostelemassa myös kotiin.
 |
| Ruisherkku |
Sitten alkoi vatsassa kurnimaan ja lähdin kartoittamaan ruokatarjontaa. Ruokakojuista silmiini pisti sellainen piste, jossa myytiin Ruisherkkuja. Pienen maistiaisen jälkeen annos olikin myyty. Sen verran maukkaita ruisleipän palasia oli, että mukaani lähti annos jalapenoin höystettynä. Nämä ruisherkut ovat valkosipulilla maustettuja ruisleipän palasia ja maultaan mainioita näin oluiden kanssa ja välissä nautittuna. Vahva suositus!
Ruisherkkuja mussuttaessa vapaata istumapaikkaa tuli kyselemään tyylikkäästi pukeutunut herra nimeltä Jouko Ylijoki. Jouko on Lapin Voiman sahdintekijä ja valmistaa oluita muinaisilla resepteillä. Keskustelimme ruokailun ohessa pitkät tovit näistä muinaisoluista ja pääsin kuulemaan erittäin mielenkiintoisia asioita oluiden historiasta. Tämän jälkeen olikin aika lähteä maistamaan hänen oluitaan. Loppu olikin makujen sinfoniaa.
Ensimmäisenä sain lasiini Taari –nimisen muinaisoluen. Taari itäinen muinaisolut, josta Reittausblogin Harri kertoo paremmin omassa blogijutussaan.
Suoralainaus Reittausblogista
” Taari valmistetaan keittämällä ensin katajanoksia mäskäysvedessä jokusen tovin, sitten suoritetaan sahdintapainen mäskäys ja mäskin kiehautus. Mäskätessä voidaan lämpötilaa nostaa esim. kuumilla kivillä – kuten kivisahdissa tai steinbierissä. Erikoisuutena – ja tämä on samalla yksi tekijä joka erottaa tämän perinteisestä sahdista – koko mäski käytetään, eli vierrettä ei eroteta mäskistä ennen käyttämistä. Taari käytetään pullahiivalla ja se käy muutaman päivän. Käymisajasta ei ollut puhetta tapahtumassa, mutta nettisivuillaan kertovat, että muinaisolut juodaan viikon käymisen jälkeen.”
 |
| Festareiden parhautta! |
 |
| Lapin Voiman Jouko Yliijoki |
Lapin Voima Taari
Häkellyttävän hieno makukokemus. Puhtaat ja yksinkertaiset maut. Kataja tulee nätisti esille ja banaanisia piirteitä. Kevyttä, hapotonta ja erittäin helppoa juotavuutta. Loistava kesäinen olut, jota voisi juoda vaikka kuinka paljon. Mahtavaa!
Taarin jälkeen sain lasiini Kullero Ruissahtia, jonka Jouko opasti nauttimaan pyörittelemällä sitä suussa ennen nielaisua. Näin kun teki, niin se sahti vaan yksinkertaisesti jäi suuhun. Todella paksua ja ylihienoa sahtia. Katajaa, banaania ja suutuntuma pureskeltavan paksua. Tätä juodessa itsekin ryhtyi haikailemaan muinaisiin aikoihin ja metsiin tallailemaan sahtikippo kädessä. Nämä kaksi olivat olutkulttuuria sieltä parhaasta päästä.
 |
| Wasteland |
 |
| Olut virtaa Radbrewn tiskin äärellä |
Lapin Voiman mahtavuuksien jälkeen lasini etsi seuraavaa uhriaan ja sellainen löytyi vierestä Radbrewn tiskiltä. Ensimmäisenä lasiini kaatui Radbrew Wasteland: Northern ESB. Mielenkiintoinen ESB, johon pohjoista fiilistä haettu Suomessa saatavilla olevista maltaista. Ei panimon parhaita, eikä tämä ollut sellainen Fuller’sin ESB:hen verrattava olut, vaan hyvin erilainen. Toisena tältä tiskiltä lasiin Radbrew Throw in the Towel. Brittimeininkiä all the way. Puuta, pähkinää ja makeaa karamellia. Leipäisä maltaisuus reiluhkoa.
 |
| Radbrew Throw In The Towel |
 |
| Malmgård Emmer IPA |
Siitä sitten kampesin itseni Malmgårdin Panimon tiskille nojailemaan ja lasiin kaadettiin Malmgårdin Emmer IPA. Tuoreeltaan huomattavasti raikkaampi, kuin itselläni olleet hieman vanhemmat pullot. Emmer –vehnä on vahva elementti makumaailmaa ja mielestäni toimii huomattavasti paremmin Emmer Tripelissä.
 |
| Luomuinen Rölssi |
 |
| Ruusuhippi |
Rekolan Panimolla oli vielä ainakin pari maistamatonta olutta ja niistä ensimmäisenä maistoon Mathildedalin Kyläpanimon kanssa yhteistyönä valmistettu Luomu Rölssi. Kölssit (Kölsch ) ovat omaan makuuni niitä parhaita ns. perusoluita. Paha puhua perusoluista, koska näiden saatavuus Suomessa on melko heikonlaista.
Rekolan Panimo & Mathildedalin Kyläpanimo Luomu Rölssi
Hienoa ja toimivaa perustekemistä. Olut jossa ei mitään erityisen erikoisia piirteitä, vaan helppoja puhtaita makuja. Mausteisuus reilua, mutta ei häiritsevästi. Nousi yhdeksi suosikikseni tässä tapahtumassa ja juurikin sen takia, ettei tarvitse olla hirmu spesiaali ollakseen hyvä olut. Kokemattoman maistelijan helppo päästä sisälle ja kokeneempikin pystyy arvostamaan toimivia perusmakuja. Hyvää työtä.
Samaiselta tiskiltä sitten toinen juoma lasiin, joka oli myös kollaboraatio-olut, mutta tässä mukana oli Panimo Hiisi. Olut kantoi nimeä Kaksi Kotia Ruusuhippi Belgian Ale ja tämä ei ollut sitten enää niin omaan makuuni. Oluessa mukana ruusunmarjaa ja sen sieltä pystyi selvästi poimimaan. Jotenkin hieman sekava olut ja itselleni belgihiiva ja nuo ruusuiset marjat eivät osuneet sopivasti yhteen. Tää ei tällä kertaa lähtenyt.
 |
| Pyynikin Sessio Stout |
Pikainen piipahtaminen Pyynikin tiskillä ja lasissa tummaa. Tarkemmin sanottuna siihen kaatui heidän uuden Sessio –sarjan Stout.
Pyynikin Sessio Stout
Kevyttä, mutta niinhän se noilla 4,2 prosentin tehoilla onkin. Kuivahko ja paahteinen helposti nautittava Stout, jossa humaloinnissa käytetty kahta samaa humalaa, kuin omassa tulevassa oluessani (Target & EKG).
 |
| Hopping Brewsters Double Warthog |
Stout lasin kanssa käppäilin Hopping Brewstersin tiskille, jossa Kimmo Kyllösen kanssa rupateltiin pitkän aikaa. Siinä rupattelun ohessa otin maistoon heidän 200 EBUisen Double Warthog DIPAn. Tykkäsin tämän oluen makumaailmasta siksi, että siinä ei nyrkillä isketty heti kättelyssä vahvoja katkeroita päin näköä. Vaan alussa annettiin tilaa muille makuelementeille lopulta katkerot vahvistuivat ja jäivät suuhun pyörimään. Samalla keskustelimme Kimmon kanssa paljon hunajaviineistä/Meadeista, koska hänellä on melko paljon kokemusta myös sillä rintamalla.
 |
| Mallaskosken Savu Dubbel |
Tästä sitten vierestä Mallaskosken Panimon Jyri Ojaluoman juttusille. Maistoon hänen Bock, joka ei kyllä tällä kertaa sytyttänyt millään tasolla. Savu Dubbel antoi huomattavasti enemmän ja oli oikein ryhdikäs olut savuisilla vivahteilla. Tässä vaiheessa kello hipoi valomerkkiä ja itsellä oli lähes 24 tuntia valvomista takana. Aika oli hakea illan viimeinen, joka löytyi Panimo Hiisiltä. 9,0 % Double IPA Humulus Lupus oli mukava ”kevyt” lopetus tälle päivälle. Sitä jäin siemailemaan ja istuimme isommalla porukalla pöydän ääressä noin kahteen asti, kunnes panimoiden porukat ja minut ohjattiin alueelta ulos. Tästä lähdimme vielä pienemmällä porukalla jatkamaan ja aikaiseen meni. Päivä oli kaikin puolin erittäin antoisa ja täynnä hienoja keskusteluja hienojen ihmisten kanssa. Kiitoksia jokaiselle seurasta ja tuosta sitten lähdetään vähitellen seuraavan päivän tapahtumia kohti.
 |
| Panimo Hiisin valikoimaa |