JaskanKaljat

Olut & Viski Expon viimeiseen päivään lähdinkin sitten aivan itsekseni, kun ystäväni Antti ei enää jaksanut kolmatta päivää Expoilla. Ennen saapumistani Kaapelitehtaalle, kävin imaisemassa kahvin ja Stone’sista burgerin naamaani, että jaksaa sitten päivän pyöriä olutkojujen ympärillä. Päästyäni sisään ensimmäisenä käppäilin Ruosniemen Panimon tiskille ja sieltä mukaani lähti Insinööri.

Ruosniemen Insinööri
Samea oranssi olut, jossa tuoksu oli hyvin aromikkaasti humaloitua, hedelmäinen ja sitruksinen. Maultaan sitruksinen (greippi), hivenen maltainen ja Session ipamaisen kevyt. Oikein maistuva Session IPA, jossa pieni tunkkaisuus hieman verottaa makua.
34/50

Insinöörin kanssa istahdin pöydän ääreen, johon seuraani saapui myös Maku Brewingin oluentekijä Juhani. Hänen kanssaan rupateltiin, että kuinka oli tapahtuma mennyt ja mm. heidän Tasty Pumpkin oli saanut erittäin hyvää palautetta ja sitä oli mennyt kaupaksi erittäin paljon. Siitä sitten lasin tyhjennyttyä kohti uusia oluita. Menin käymään sellaisella kojulla, jossa en ollut vielä vieraillutkaan ja kohteena oli ABI Productsin tiski. Sieltä lasiin kaatui oikein mainio APA Little Creatures Pale Ale.

Pikku olennon jälkeen suuntasin päättäväisenä BrewSeekerin tiskiä kohti, jossa oli vaikka sun minkälaista herkkua. Ensimmäisenä lasini kohtasi Mission Shipwrecked Double IPAn. Hyvin erikoisen tuntuinen DIPA, jossa alkoholi tunki pikkuisen liikaa esille. Seuraavana lasiin saman tyylilajin edustaja, mutta huomattavasti parempi olut Lagunitas Hop Stoopid. EBUja kunnioitettavat 102, mutta olut pysyy hyvin tasapainossa. Voimakas humalointi tuntuu, mutta ei kuitenkaan iske avokämmenellä päin näköä. Nyt voimme käyttää ylistävää sanaa HUIKEA! Kun nyt olin siinä BrewSeekerin tiskillä, niin en päästänyt jätkiä tiskin takana vielä rauhaan, vaan lasiin kaadeltiin hanasta hieman tummempaa olutta: Thornbridge Wild Raven Black IPA. Erittäin helposti juotava ja hieman kevyt BIPA. Tasapainoinen, hyvä olut, mutta pikkuisen liian simppeli.

Näin sunnuntaina oli hieman väljempää liikkua ja pääsi helposti juttelemaan tiskin takana heiluvien tyyppien kanssa. Seuraavaksi vaelsin Panimo Hiisin tiskin äärelle ihailemaan Tatu Hiitolan hanalätkä designia.

Hiisin Tatun hanalätkä design!!! 😀

Seuraava etappi oli Monditalyn tiski, jossa ääntä riitti. Siellä ensimmäisenä pääsin maistamaan Hibu Tony Solo Amarone Saisonia. Tuoksu hiveli sieraimia ja se oli kuulemma sitä Amaronea (jonkin sortin italialainen punaviini) ja maultaan myöskin hyvin mielenkiintoinen ja vieläpä hyvällä tavalla. Hedelmiä, punaviiniä ja happamuuttakin on kivasti mukana. Tony Solon jälkeen lasiin kaatuikin sitten vadelmainen olut Elav Beat Weizen Generation. Tässä positiivista oli juuri se, että vadelma maistui aidolta vadelmalta eikä miltään aromilta. Hyvin erikoinen olut. Kevyt, hapan ja tulee mieleen Berliner Weisset. Ihan ok, muttei mikään erityinen. Italia -tiskin viimeisenä pääsin maistamaan elämäni ensimmäisen italialaisen Imperial Stoutin ja tässä suuri plussa oli, että se tarjoiltiin juuri sopivan lämpimänä. Lasiin kaatui Elav Dark Metal. Tämä Chinookilla humaloitu Imperial Stout valui loistavasti kurkkuun ja tarjosi erittäin mieleenpainuvan makuelämyksen. Lähes kaikki tähän mennessä täällä tapahtumassa nauttimani oluet olivat olleet liian kylmiä, mutta nyt tehtiin oluelle kunniaa ja se oli just eikä melkein oikein lämpöinen. Erittäin hyvänmakuinen Imperial Stout.

Siitä sitten lähdin kävelemään taas ympäriinsä ja pysähdyin Stallhagenin tiskille, jossa heidän panimomestarinsa Mats Ekholm väänsi hanoista olutta laseihin. Jäin pitkäksi toviksi juttelemaan hänen kanssaan ja samalla maistoin Jolly Bockia ja Baltic Porteria. Rupattelutuokion jälkeen Pikkulinnun tiskiltä hakemaan Nøgne Ø 100% Peated, joka oli aika makupommi. Turvetta, tervaa ja savua. Mainio savuolut, joka eroaa huomattavasti Bambergin savuisista herkuista. Näiden jälkeen Diamondin tiskiltä BrewDogin Abstrakt AB:16 maistoon ja ihan ok Quadrupel. Ei yllä lähellekään Rochefortin kymppien tai Westy kakstoistasten rinnalle, mutta ihan jees. Moestue & Caskin tiskillä oli myös saatavilla skotlantilaisen koirapanimon olutta ja siellä oli ruotsalaisen CAP Breweryn kanssa kollaboraationa tehty Black IPA nimeltä CAP DOG! Alkoholi puskee hieman liikaa esille, mutta muuten kokonaisuutena oikein toimiva BIPA.

Tämän vuoden Olut & Viski Expo alkoi vähitellen taittumaan kohti loppua, mutta vielä oli aikaa muutamalle maistiaiselle. Tapasin ohimennen Monditalyn tiskin takanakin hyörineet italialaiset panimomestarit ja jäin heidän kanssa juttelemaan. Kysyin heiltä, että löytyykö mitään hyviä oluita. Hetken päässä olimmekin jo Monditalyn –tiskin äärellä ja ensimmäisenä pääsin maistamaan Elav –panimon Punks Do It Bitteriä. Tästä tykkäsin erittäin paljon. Mäntymetsää, sitrusta ja maltaisuutta. Sopivan kevyt, muttei missään vaiheessa vetinen. Kiva seurustelujuoma, jota voisi juoda useammankin. Samalla pääsin myös maistamaan Olavi Mension Italiassa valmistamaa sahtia. Olavi tuli itsekin paikalle, joten kiva oli jutella itse oluenvalmistajan kanssa. Tämä Amiata Lura sahti oli hyvin erikoinen sahdiksi ja se oli melko hapan. Paljon valkoviinimäisiä piirteitä. Mielenkiintoinen kokemus.

Olavi ja Jaska

Tämän jälkeen olikin aika etsiä illan viimeinen olut ja lopulta päädyin ottamaan BrewDogin Tokyo*n. Onhan se melko massiivinen Imperial Stout ja mukava oli päästä sitä myös hanasta maistamaan. Siitä sitten lähdin BrewDogin Victorian ja Janos Bakon kanssa Stone’siin iltapalalle, johon hetken päästä saapui myös iso porukka pienpanimoiden jätkiä! Siitä sitten burgerin jälkeen siirtyminen takaisin majapaikkaan ja unten maille!

Olipa taas kerran mahtava tapahtuma ja tästä erityiset kiitokset tapahtumanjärjestäjälle! Kiitoksia myös kaikille muille tapahtumassa töissä olleille, näytteilleasettajille ja kaikille seurassani viihtyneille/seuraani joutuneille! Kiitos ja ensi vuonna uudestaan!

Sunnuntain parhaat juomat: