Keskustelu maitokauppavahvuisten oluiden alkoholiprosentin alentamisesta jatkuu. Nyt on vuorossa Rekolan Panimon Jari Leinosen mielipiteitä asiasta. Jari on ollut erittäin hyvin esillä, kun on tätä maitokaupparajan laskemisesta keskusteltu ja hän mielellään kertoo mielipiteitänsä näissä asioissa. Tässä hänen vastauksensa!
1.Vastaajan nimi?
Jari Leinonen
2. Minkälaiset vaikutukset panimonne toimintaan olisi jos maitokaupparaja muuttuisi 4,7 % -> 3,5 %?
Kyllähän ne olisivat aika radikaalit vaikutukset, mikäli maitokaupparaja muuttuisi noin miedoksi. Tarkoitus on tehdä maukkaita oluita, joista voi nauttia, siis mauista, ihan sellaisenaan sekä jotka tukevat esimerkiksi suomalaisia ruokia hyvin. Pienissä käsityöläispanimoissa valmistetaan niitä nyt, mutta jos niitä olisi pakko vesittää niin koko idea makujen luomisesta häviää.
Rekolan Panimolle se tarkoittaisi mahdollista lopettamista, koska useat oluistamme ei ole enää niin maukkaita, että niitä hyvällä omatunnolla tekisi, mikäli ne laimennetaan vedellä litkuksi.
Alkoon ei yksinkertaisesti mahdu pienpanimoiden yli sataa erilaista maukasta olutta, ravintoloissa suuret tekijät varmasti ottaisivat hanat haltuun entistä aggressiivisemmin ja esimerkiksi Rekolalla menee noin 80% oluista kaupan kautta, se loppuisi.
3. Onko jotain oluita, jotka tämän muutoksen vuoksi saattaisivat tai tippuisivat panimonne olutvalikoimasta?
Vaikea sanoa. Kaikki kauppavahvuiset tippuisivat varmaan pois, kenties yksi olisi sellainen jonka pystyisi hyvällä maulla muokkaamaan miedommaksi. Muut jäisi varmastikin pois. Vahvempia tekisimme ravintoloihin ja Alkoon, mutta niillä ei kaikkia laskuja makseta.
Mikäli uusia oluita suunnittelisimme, niin kyllä ne sitten olisivat 5-8 % alkoholiltaan.
4. Sanottavaa päättäjille?
Järki käteen. Uusia yrittäjiä, jotka valmistavat käsityönä maukkaita oluita nousee nyt enemmän kuin koskaan. Siis uusia yrityksiä, eli työpaikkoja. Se kertoo enemmän siitä, että kysyntä ja normaalien kuluttajien käsitys ja tavat muuttuvat kohti maukkaita oluita, makujen takia, ei määrän tai sen alkoholin. Oluen kokonaiskulutus on laskussa ja silti sitä pyritään kaitsemaan eniten, miksi ohjaatte vahvempiin alkoholeihin kulutusta kun kuluttajien trendi olisi kohti miedompia?
Juominen ja varsinkaan ongelmajuojien juominen ei lopu vaikka tulisi kieltolaki, onhan se koettu, kiusaatte vain normaaleja kuluttajia ja pieniä yrittäjiä.
Ihmisten arvomaailmaa ja juomakulttuuria pitää muuttaa hissukseen, kohti miedompia ja jättää se demonisointi vaan sen sijaan tuoda esiin, että esim olut sopii ruokapöytään. Kun se on esillä ja sitä opitaan käyttämään järkevästi niin polvi polvelta kulttuuri muuttuu paremmaksi. Koulutus ja valistus auttaa tässä, missä on julkisen puolen vastineet Panimoliiton ”Kännissä olet ääliö” -kampanjalle? Näillä muutetaan ihmisten arvomaailmaa ja hissukseen täten myös käyttäytymistä.
Vielä yrittäjänä haluan tuoda esille sen, että olen perustanut pienen panimon, laittanut siihen kiinni rahat ja talon, jotta voisin saada siitä tulevaisuudessa elantoni ja kenties tarjota töitä muillekkin. Nyt heitellään sellaisia uhkakuvia veroista ja ennen kaikkea laimentamisesta, että hirvittää. Oletteko te oikeasti viemässä läpi asiaa joka pitkälti lopettaa pienpanimotoiminnan Suomessa?
My 2cents.
Ja täältä lisää: http://www.rekolanpanimo.fi/tag/politiikka/
Jarin lause "uusia yrittäjiä, jotka valmistavat käsityönä maukkaita oluita nousee nyt enemmän kuin koskaan." ei pidä paikkaansa. On totta, että nyt on menossa 2000-luvun merkittävin pienpanimobuumi Suomessa. Silti pienpaimoita syntyi nykytilannetta huomattavasti enemmän 1990-luvun puolivälissä kuin nyt. Myös panimoita oli lukumääräisesti 1990-luvun lopulla enemmän kuin tällä hetkellä..
Vuonna 1994 Suomessa oli kuusi pientä oluenvalmistajaa, joiden yhteenlaskettu valmistusmäärä oli hieman yli 1000 hehtolitraa. Seuraavana vuonna eli Suomen ensimmäisenä EU-vuotena 1995 panimoiden määrä yli nelinkertaistui 26:een ja valmistusmäärä kasvoi 3000 hehtolitraan.
Vuonna 1996 pienpanimoiden määrä kasvoi 33:een ja huippuvuonna 1997 panimoita oli peräti 37. Tähän on vielä, ainakin Valviran rekisterin mukaan, muutaman uuden panimon verran matkaa.
Heikki Kähkönen
Mie muistan kotikaupungissani Joensuussa (jossa Jaskakin asuu) olleen ainakin 3 pienpanimoa just 90-luvun puolessa välissä. Ne olivat kaikki baareissa, ainakin Goldfingerissä, Willyssä ja olikohan Kellarissa (tästä viimeisestä ei ihan niin tarkkaa muistikuvaa). Komeilta näytti tiskin takana lasien takana isot rosteripöntöt.
Yhtään hyvää olutta ei kyllä näissä ollut, yritetyt laagerit ihan hirveitä sotkuja, ale-tyyppiset kans verrattain kehnoja.
Kiitokset Heikille korjauksesta. Näinhän se varmasti oli, vaikka Puavon kommentti herättääkin kysymyksen siitä maukkaudesta 😉
Oulun Panimo laajensi toimintaansa Kemiin ja Rovaniemelle. Niiden taustalla ollut Polar-panimot (nykyisin Polarmallas) perusti lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomeen oman pienpanimokonsernin. Kiimingin keskuskeittämöstä kuskattiin vierrettä kypsytettäviksi Raahen, Kajaanin, Kuopion, Joensuun, Vaasan sekä Lapin hiihtokeskusten Levin ja Saariselän satelliittipanimoihin. Tämä korttitalo kaatui pikkuhiljaa vuosituhannen vaihteeseen tultaessa niin, että Jäälissä toimiva Polarmallas valmistaa nykyään kahta olutta Leville ja Saariselälle. Yrityksen tunnetuimmat artikkelit tänä päivänä ovat Jellona terva- ja salmiakkisnapsit.
Vuosituhannen vaihteeseen tultaessa pienpanimokentällä jyvät seuloutuivat akanoista. Vuonna 1998 panimoiden määrä putosi 36:een, mutta valmistusmäärä lisääntyi 5000 hehtolitraan. Vuonna 1999 panimoita oli 32, mutta valmistusmäärä kasvoi 6000 hehtolitraan.
Pienpanimotoiminta oli noihin aikoihin yhtä aaltoliikettä. Vuoden 2000 alussa Suomessa oli taas 36 pienpanimoa, mutta niiden tuotanto olikin enää alle 2000 hehtolitraa. Pienpanimoiden koko ja valmistusmäärät vaihtelivat suuresti. Panimoista 24 toimi ravintolan yhteydessä eli yksiköt olivat hyvin pieniä. Pienimmät keittivät oluensa 60 litran laitteilla, ja toisessa ääripäässä keittokapasiteetti oli 2500 litraa.
Toimintansa hyvään tuotekehitykseen sekä laajaan osaamiseen perustuvat yritykset pärjäsivät, kun taas epäkelpoihin oluisiin, osaamattomaan ja yltiöpäiseen bisneksentekoon keskittyneet hankkeet kaatuivat yksi toisensa perään. Niinpä panimo toisensa perään lopetti toimintansa. Aallonpohja koettiin vuonna 2004, jolloin toiminnassa oli vain 16 mikropanimoa.