Jaska reissussa: The Gallows Bird – Real Ale Festival 2012

Sain vihdoin ja viimein
kirjoitettua valmiiksi reissustani The Gallows Bird –olutravintolan Real Ale
Festivaleille 8.9.2012. Kyseinen reissu oli reilu viikko sitten tehdyn Espoon
matkani yksi kohokohdista. Tämä kyseinen ravintola sijaitsee Espoossa
Merituulentie 30:ssä. Itselleni matkaa kyseiseen oluenystävien paratiisiin
kertyi kolmisen kilometriä, jonka kävellen meinasin ensiksi huitaista, mutta
lopulta sain autokyydin. Oli lauantaipäivä, joten paikka aukesi klo. 15:00 ja
itse myöhästyin tästä varttitunnin. Annettakoon tämä anteeksi, koska minulla
oli useita tunteja aikaa tutustua paikkaan ja ennen kaikkea hienoon
olutvalikoimaan.

Kyseinen viikonloppu oli muutenkin oivallinen hetki tutustua
Gallowsin tarjontaan, kun samaisena viikonloppuna paikassa järjestettiin Mary I
Coronation Party – Real Ale Festival. Kaksipäiväinen festivaali sisälsi
skottilaista meininkiä, oluita ja viskejä. Jos en väärin laskenut, niin Cask
Conditioned oluita oli n 20, yksi Craft beer ja viisi pulloa. Tämän lisäksi
lukuisia viskejä, mutta ne eivät kuulu omaan alaani. 26 skottilaista olutta ja
erittäin kattava valikoima ”vakiovarustukseen” kuuluvia, niin on siinä Jaskalle
tekemistä muutamaksi tunniksi. Tarkoituksena oli tutustua muutamaan skottilaiseen
juomaan ja kokeilla myös muutamia oluita olutlistalta tai Gallowsin tapauksessa
olutseinältä. Ostin viisi lippua, joilla naamani eteen saisin viisi puolikasta
tuopillista skottilaisia herkkuja. Sittenpä aloitetaan ensimmäisestä. Hieman
selailin tarjontaa ja päätin ottaa ensimmäisen ihan nimen perusteella. Nimeen
oli upotettu taikasana Cascade ja näin ollen ensimmäiseen tuoppiin valui Tryst
Cascade Pale Ale. Tuopponen kädessä silmäilin paikkaa tarkemmin etsien kohdetta,
jossa urakka olisi mahdollisimman hyvä suorittaa ensimmäisestä kulauksesta
viimeiseen pisaraan asti. Sitten huomasin vasemmassa takanurkassa vanhan sohvan,
joka kutsui minua ja sinne vaeltelin ajatuksena vain, että kun pääsisi jo
maistamaan kädessä heiluvaa juomaa. Eikun hanuri sohvanperukoille ja
tutkiskelemaan juomaa tarkemmin. 

Tästä se alkaa!

Tryst Cascade Pale Ale 
Panimo: Tryst Brewery

Tyyli: American Pale Ale (APA)

Voltit: 5,0 %

Ulkonäkö: Muutaman millin vaahdolla suojattu kultaisen
värinen olut.

Tuoksu: Erittäin hedelmällinen, hiivainen ja maltainen
tuoksu.

Maku: Hienosti Cascade humaloitu olut, joka on hedelmällinen
ja samalla hieman tunkkainen. 

Tuomio: Hieno aloitus koko ajan paranevalle illalle. 

Seuraavaa juomaa tuli mietittyä
tuota Cascade APA:a juodessa ja piti valita mahdollisimman erityylinen olut.
Ohjevihkosesta esille tuli seuraava ”uhri”, joka oli tyyliltään Stout. Lippu
baarimikolle ja tummaa juomaa mukillinen mukaan.

Houston Warlock
Panimo: Houston

Tyyli: Stout

Voltit: 4,7 %

Ulkonäkö: Musta ja lähes vaahdoton.

Tuoksu: Melko mieto ”palanut” tuoksu. Tuoksussa tulee esille
myös suklaa.

Maku: Erittäin raikas paahteisen suklainen olut. Jälkimaussa
tulevat lakritsi ja kahvi.

Tuomio: Maukas helposti juotava raikas olut.

Seuraavana halusin poiketa Real
Ale Festarioluista ja kokeilla pulloseinän tuotteista jotain itselle tuntematonta,
mutta juomaa josta olen paljon kehuja kuullut/lukenut. Juomaksi oli helppo
valita Victory Storm King Imperial Stout. Juoma on niin hyvä, että aion tässä
mainita muutamalla sanalla ja lähiaikoina kirjoitan tarkemman arvion. Sen tämä
juoma kyllä ansaitsee. Storm King on beige vaahtoinen musta olut, jossa on
paahteinen tuoksu ja täyteläisen monipuolinen maku. Enempää en tässä vaiheessa
paljasta kyseisestä juomasta, vaan tarkempaa tietoa tulossa lähiaikoina. Edellä
mainitun juoman jälkeen olikin sitten aika palata Festarijuomiin ja kokeilla
tarjonnan ainoaa IPA:a (India Pale Ale), joka ainakin paperista luettuna
vaikutti mielenkiintoiselta. Baaritiskiltä mukaan lasillinen Tryst Raj -nimistä
olutta ja takaisin sohvalle istumaan.

Tryst Raj
Panimo: Tryst Brewery

Tyyli: India Pale Ale (IPA)

Voltit: 5,5 %

Ulkonäkö: Kupliva vaahtoinen ja siirappisen värinen.
Hapoton.

Tuoksu: Hieman maltaisuutta ja rutkasti hedelmällisyyttä,
muuten melko mieto tuoksu. Havaittavissa pientä toffeisuutta ja hedelmistä
päällimmäisenä esille tulee persikka.

Maku: Erittäin hedelmällinen pirteän raikas juoma. Tuoksun
tavoin päällimmäisenä hedelmistä maistuu persikka. Osittain hieman
sitrushedelmämäinen tarkemmin sanottuna mieleen tulee pinkkigreippi. Aivan
mahtavan makuinen hedelmäpommi.

Tuomio: Tämä voisi olla mahtava kesäterassijuoma, kun
aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, niin tätä tuoppiin ja eipä sitä muuta
tarvitsis. Maistui muuten loistavalta myös sisätiloissa sohvalla istuessa.
Erittäin hieno olut. Tykkäsin ja paljon.

Real Ale Festivaali oluiden
seassa oli yksi Craft beer ja se sattui olemaan BrewDog International Arms
Race. Tämä olut sinänsä on mielenkiintoinen kokeilu, jossa ei ole käytetty
ollenkaan humalia, vaan maut on kaiveltu marjoista ja yrteistä. Mukillinen sitä
ja maistelemaan. 

BrewDog International Arms Race
Panimo: BrewDog

Tyyli: India Pale Ale (IPA)

Voltit: 7,5 %

Ulkonäkö: Lähes vaahdoton. Kirkas kuparin värinen.

Tuoksu: Ei oikeastaan tuoksu miltään. Pitkän tuoksuttelun
jälkeen pientä marjaisuutta, mutta mikään haistelemani olut ei tähän mennessä
ole ollut näin hajuton.

Maku: Paksu sahtimainen suutuntumaltaan ja maultaan.
Hedelmällinen ja marjaisa. Mausteinen. Ihan kuin banaani yrittäisi puskea
jälkimaussa esille. Ei voi kun sanoa, että erikoinen.

Tuomio: Ei mullistanut minun maailmaani, mutta kaikin puolin
mielenkiintoinen kokemus. En usko, että tulen kokeilemaan uudestaan. 

Sitten maisteluun Highlanderi!

Fynes Ales
Highlander
Panimo: Fynes Ales

Tyyli: Strong Bitter

Voltit: 4,8 %

Ulkonäkö: Vaahdoton, hapoton ja meripihkan värinen olut.

Tuoksu: Maltainen tuoksu, mutta mieto.

Maku: Hienosti humaloitu. Hivenen sitrusmainen.

Tuomio: Juotavan makuinen, mutta hienon illan huonoimmasta
päästä.

Hetkeksi pois skottilaisbisseistä
ja mukillinen saksalaista tummaa vehnäolutta, joka arvosteluiden mukaan on
erittäin hyvää ja uskon kyllä. Kohta koen ja todennäköisesti tykkään.

Ayinger Ur-Weisse
Panimo: Aying

Tyyli: Dunkelweizen (tumma vehnäolut)

Voltit: 5,8 %

Ulkonäkö: Vaalean ruskea korkea vaahto, joka viihtyy melko
pitkään juoman pinnalla. Hiilihappoinen juoma.

Tuoksu: Banaaninen, hiivainen ja hivenen paahteinen.

Maku: Maultaan kirpeän pehmeän banaaninen. Maussa on pientä makeisuutta
ja juoma banaanin lisäksi on myös muutenkin melko hedelmällinen.

Tuomio: Erittäin laadukas vehnäolut, joka ei kuitenkaan
nouse omiin suosikkeihini. Melko tasapaksu esitys tai ehkä liian puhdas
suoritus, ettei päässyt mullistamaan. Odotin jotain tajunnan räjäyttävää kokemusta, mutta
tämä olikin vaan loistava. Tulen kokeilemaan uudestaan.

Seuraavaksi mahassa rupesi
tuntumaan nälkä ja mitäs muutakaan ruokaa syödään skottilaisolutfestareilla,
kuin haggista. Niille jotka eivät tiedä mikä/mitä haggis on, niin tässä pieni
tietoisku. Haggis on skottien perinneruoka. Tässä ruuassa täytetään lampaan
mahalaukku mm. kaurahiutaleilla, lampaan maksalla, keuhkolla, sydämellä,
ihralla, sipulilla ja mausteilla. Oman annokseni sain perunamuusin kera, joka
on myös perinteeseen kuuluvaa. Äskettäinen saattaa kuulostaa ällöttävältä
heikompien mielestä, mutta oikeastaan se maistui pippuriselta maksalaatikolta.
Oikein maukas ateria ja sopi erittäin hyvin illanteemaan. Taustalla kun vielä
jätkät soittivat säkkipilleillä musiikkia kiltit päällä, niin eipä voisi ilta
paremmaksi muuttua. Juomana haggiksen kanssa maistelin Traquair Jacobite Alea,
joka myöskin sattui olemaan skottilaista. Siitä seuraavassa.

Traquair Jacobite Ale
Panimo: Traquair 

Tyyli: Old Ale

Voltit: 8,0 %

Ulkonäkö: Tumman ruskea olut, jonka kruununa pinnalla
nelisenttinen vaahto.

Tuoksu: Erittäin paahteinen tuoksu. Hedelmällinen, maltainen
ja lakritsinen aromi.

Maku: Maultaan melko mausteinen ja vahva paahteisuus jatkuu
yhä vahvasti. Mausta tulee esille hieman viinimäisyyttä. Lämmetessä aromit
vahvistuvat ja tämä olut pääsee oikeuksiinsa. Edellä mainitut ominaisuudet vain
vahvistuvat juoman lämmitessä.

Tuomio: Hieman lämmittyään erittäin maukas olut ja uskon,
että tulen kokeilemaan uudestaan lähes huoneenlämpöisenä. 

Jacobite Ale on viimeistä pisaraa
myöten juotu ja haggis lautasellisesta ei ole kuin koristeeksi heitetty
persilja jäljellä. On aika ottaa illan viimeinen ja lähteä talsimaan kolmen
kilsan päähän majapaikkaan, jossa maisteluita todennäköisesti tulee jatkettua,
mutta ilman arvioita. Sen verran alkaa olla juomia alla, ettei maistajan ote
ole enää kaikkein tarkin. Viimeiseksi valikoitui. BrewDog Tokyo Rising Sun
Highland Edition. Kyseisen juoman erikoisuus on se, että BrewDogin jätkät ovat
”unohtaneet” tämän oluen kypsymään neljäksi vuodeksi viskitynnyriin ja siitä
syntyi tämä olut. 

BrewDog Tokyo
Rising Sun Highland Edition 
Panimo: BrewDog

Tyyli: Imperial Stout

Voltit: 13,2 %

Ulkonäkö: Täysin musta olut, jossa päällä kolmesenttinen
beige vaahto.

Tuoksu: Tervainen tuoksu, jossa hiven makeutta.

Maku: Maultaan metsäinen, tervainen ja paksu. Seassa
kahvisuutta ja marjoja. Silti lopulta melko makean makuinen.

Tuomio: Erikoinen, mutta hyvällä tavalla. Hauska olut, jota
tuskin ikinä tulen uudestaan maistelemaan. En väitä, että olisi huono, mutta on
paljon myös parempia oluita olemassa.

 

Tähän kuitenkin oli hyvä päättää
ilta. Sitä on kuitenkin pitkä hieno makuelämyksien täyteinen päivä The Gallows
Birdissä takana ja maistelija on vielä siinä kunnossa, että ei tarvitse
nelivetoa. On hyvä laittaa säkkipillit pussiin ja suunnata kohti uusia
seikkailuja. 

Yhteenvetona illasta: The Gallows Bird on erittäin hieno
olutravintola, josta en moitteen sijaa löydä. Olutvalikoima mielestäni on melko
laaja ja sitäkin paremmin mietitty. Itsellekin jäi olutseinälle vielä monia
kokemattomia oluita, joita pitää käydä maistelemassa. Tapahtumana Real Ale
Festival oli onnistunut ja maistelemani festarioluet erittäin hyviä. Tulen
varmasti vierailemaan Gallowsissa jatkossakin. Hieno paikka, hieno tunnelma ja
hienot oluet. 

Ja mielestäni illan paras
skottilainen olut oli Tryst Raj. 

Käykää tutustumassa tarkemmin The
Gallows Birdiin klikkaamalla alla olevaa logoa
ja
ennen kaikkea paikan päällä.